Syyllisyydestä ja kärsimyksestä

Jyväskylässä järjestettiin 18.—19.2.2010 sosiaalityön XII tutkimuspäivät.Päivien aihe oli mielenkiintoinen ja todella ajankohtainen: ”Oikeudenmukainen ja kunnioittava sosiaalityö tiukan talouden oloissa.” Pääpuhujat käsittelivät esityksissään perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä, ihmisen kunnioittamista sekä etiikan ja moraalin kysymyksiä. Voisin sanoa, että vihdoinkin suomalaisessa sosiaalityössä aletaan näkyvästi puhua ihmisoikeuksista – asia, jota kansainvälisillä sosiaalityön ja sen tutkimuksen areenoilla on oman kokemukseni mukaan noussut esiin jo pitkään.Päivien puheenvuoroista itseäni kosketti erityisesti filosofian professori Sami Pihlströmin puheenvuoro syyllisyydestä, kärsimyksestä ja ihmisen kunnioittamisesta.

Sosiaalityössä on vierastettu pitkään asiakkaiden elämäntilanteiden määrittelyä ongelman käsitteen kautta ja työskentelyssä korostettu voimavarasuuntautunutta ajattelua. Mutta millä nimellä kutsua asiakkaan kokemusta niistä asioista, joita hänen elämässään on ja jotka kaipaavat jonkinlaista ratkaisua elämäntilanteen paranemiseksi. Jokunen vuosi sitten tarjottiin pahan -käsitettä kuvaamaan näitä asioita. Kärsimys on mielestäni hyvä sana siksi, että se sisältää kokemuksen ulottuvuuden, sen vaikutuksen joka pahan läsnäololla ihmisen elämässä on. Pihlströmin mukaan inhimillinen kärsimys on sosiaalityön ydintä. Tämä sai minut pohtimaan, poistetaanko sosiaalityössä pahaa vai pyritäänkö ensisijaisesti kärsimyksen lieventämiseen – vai liittyvätkö ne väistämättä yhteen. Kysymys pahasta liittyy moraaliin ja käsityksiimme hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, hyvästä elämästä. Kaikki paha tai väärä ei kuitenkaan välttämättä aiheuta inhimillistä kärsimystä.

Moraaliin liittyy kysymys syyllisyydestä, jonka suhdetta kärsimykseen Pihlström myös pohti. Syyllisyys on yksi ns. moraalitunteista. Pihlström esitteli saksalaisen psykiatrin ja filosofin Karl Jaspersin jaottelun syyllisyyden ulottuvuuksista eli juridisen, poliittisen, moraalisen ja metafyysisen syyllisyyden. Tuomioistuimet tekevät ratkaisuja juridisesta syyllisyydestä. Poliittisen syyllisyyden määrittelee yleensä erilaisten konfliktien voittajat. Moraalinen syyllisyys voi koskea ketä tahansa tai mitä tahansa tekoja, riippumatta siitä ovatko teot juridisesti tai poliittisesti oikein. Sosiaalityön näkökulmasta kiinnostava on erityisesti metafyysinen syyllisyys, joka pohjautuu ihmisten väliseen yhteyteen. Ihminen voi olla syyllinen jopa vain olemalla olemassa tai olemalla paikalla, sivustakatsojana, vaikka ei ole itse tehnyt mitään juridisesti, poliittisesti tai moraalisesti tuomittavaa.

Jaspers - joka eli natsi-Saksassa - pohti syyllisyyden ulottuvuuksia suhteessa natsismiin ja sen nimissä tehtyihin tekoihin. Hänen ajattelunsa sopii yleisesti hyvin moraalin ja syyllisyyden kysymysten pohdintaan. Pihlströmin puheenvuoro herättää kysymään, olemmeko kaikki syyllisiä esimerkiksi siihen, että hiljaisesti hyväksymme tai passiivisesti seuraamme pitkälle viedyn kilpailuyhteiskunnan joillekin sen jäsenilleen aiheuttamaa pahaa ja kärsimystä tai sitä, ettei se anna riittävästi mahdollisuuksia tämän kärsimyksen poistamiseen. Vaikka kukin ihminen on potentiaalisesti syyllinen siihen, että kärsimystä esiintyy, on asialla myös kääntöpuolensa. Vain olemalla olemassa, voimme myös pyrkiä lievittämään toisten kärsimyksiä. Pihlströmin esiin tuoma tärkeä näkökulma on, että vain potentiaalisesti syyllinen voi olla moraalinen.

Ihmisen kunnioitus nousee keskeiseen asemaan tässä ajatusketjussa. Sosiaalityön ytimessä on autettavan kunnioittaminen ihmisenä silloinkin, kun hän ei kunnioita muita tai itseään. Näin siitäkin huolimatta, että autettava on esimerkiksi juridisesti tai moraalisesti syyllinen johonkin tekoon. Sosiaalityössä näiden kysymysten äärellä ollaan konkreettisesti asiakkaita tavattaessa. Itse kehittämis- ja tutkimusorganisaatiossa työskennellessäni pohdin usein sitä, mistä syntyy oikeutus työlleni ja miten toimia eettisesti oikein suhteessa autettaviin. Pihlströmkin esitti kysymyksen auttajan omasta itsekunnioituksesta ja näkökulmasta syyllisyyteen. Näitä lienee hyvä pohtia aika ajoin.

Lähteenä käytetty Sami Pihlströmin Sosiaalityön tutkimuksen päivillä Jyväskylässä 19.2.2010 pitämää esitystä "Syyllisyys ja ihmisen kunnioittaminen".